Alla Saaran terveiset viimeisimmästä Foiben Tuulettajien lähipäistä:
Hei
Tuulettajat!
Ja
kiitos teille viime viikon tehokkaasta aamupäivästä. Koska päivä oli vähän
lyhyt ja asiaa paljon, niin ajattelin laittaa teille vähän ajatuksia vielä tänne
blogiin. Kommentoikaa vapaasti, Jani sitten varmasti huikkailee miut tänne
keskusteluun tarpeen mukaan.
Kuten
kohtaamisessamme tuli ilmi, palvelumuotoilussa muotoilun määritys laajenee
tuotekeskeisyydestä kokonaisvaltaiseen käyttäjäymmärrykseen. Ketterästi
ja nopeasti kokeillen. Teille tuulettajille palvelumuotoilun työkalut auttavat
oivaltamaan ja siirtymään rohkeasti pois tuotantolähtöisyydestä kohti
käyttäjälähtöisyyttä. Kokeilukulttuuria suosien.
Mielestäni
palvelujen aika on jo oikeastaan ohi. Automatisoidut palvelut, kuten
pankkipalvelut ja autopesut eivät oikeastaan ole automaattisia palveluita. Vaan
asiakas tuottaa näissä itse palvelun. Onko se sitten palvelua ollenkaan? Ehkä
ei. Mm. tätä pohdimme Foibekartanolla ja sitä, mitä kaikkea autopesuun oikeasti kuuluukaan? Minkälaisia kontaktipisteitä
ja minkälaisia palvelutuokioita. Katsoimme tätä kaikkea neljästä eri
näkökulmasta; visuaalisesta, auditiivisesta, toiminnallisesta ja tunteiden sekä
tuoksujen näkökulmista. Ja ihan jokaisessa
mitetittiin kuka on aktiivinen osapuoli. Kuka on palvelun tuottaja? Ja ehkäpä
9/10 se on asiakas itse. Ja yksin. Ei me tälläisä palveluita kyllä haluta
Foibekartanossa tuottaa. Foibekartanossa tuotetaan hyvää ja onnellista
elämää. Kaikessa on kuitenkin jotain hyvää ja niin on näissä esimerkeissäkin.
Nimittäin se, että asiakas tuottaa osan palvelusta.
Haluammeko
sitten palveluita ollenkaan? Ehkä ei. Ei ainakaan ihan valmiita. Palvelu on
aina prosessi, jossa korostuu vahva
vuorovaikutus eli yhdessä asiakkaan
kanssa tekeminen. Tässä alati muuttuvassa
maailmassa kaikki muuttuu niin nopeasti. Onko meillä aikaa suunnitella ja
suunnitella palveluita ja toteuttaa niitä orjallisesti juuri suunnitelman
mukaisesti? Ehkä ei. Eikä me niin halutakaan. Mitäpä jos me Tuulettajat ei
muotoillakaan palveluita uudelleen jäykästi ja sääntöjä noudattaen? Vaan
rikotaan rajoja ja luodaan vuorovaikutuksen kenttiä joissa jokainen, siellä
piipahtavakin, luo oman osansa palvelua. Silloin palvelu on aina erilainen ja
ainutlaatuinen. Ja juuri sellainen, mille tarve on. Ja silloin pystytään
luomaan puitteet visiolle: Tämä on se koti, johon tahdon asettua
loppuelämäkseni. Onnellisena.
Visio
onkin tärkeä. Se määrittää kaiken mitä teemme. Ainakin sen pitäisi. Kun kaadat
kahvia, tervehdit työkaveria, laitat ruokaa, haravoit pihaa, teet mitä vain, on vision oltava kirkkaana mielessä. Sitä kohti
mennään, pienillä teoilla. Visio on tulevaisuuden kuva mihin pyritään.
Tulevaisuus alkaa kuitenkin nyt. Joten on aika toimia.
Mutta miltä se tulevaisuus
näyttää? Voiko sitä ennustaa? Ennustaa ei taida voida, mutta ennakoida voi. Miettiä
mitä tulevaisuus tulee pitämään sisällään. Mitä asioita kannattaa ottaa
huomioon ja miettiä mihin suuntaan ollaan menossa. Mitä voi ennakoida. Ja
miten.
Sitra julkaisee vuosittain
Megatrendit -listan. Joka esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden
suunnasta tänä vuonna. Vuonna 2016 maailman
suuria yhteiskunnallisia muutoksia hahmottelevassa Megatrendit listassa nousi
vahvasti esiin globaali kestävyyskriisi, teknologian kiihtyvä kehitys ja sen
vaikutukset yhteiskuntaan sekä globaalin jännitteisen ja arkisen
keskinäisriippuvuuden syventyminen. Megatrendit auttavat
meitä hahmottamaan sitä, mitä tulevaisuuden
kuvan hahmottamisessa kannattaa ottaa huomioon.
Megatrendit 2016
-julkaisussa sanotaan: ”Teknologia muuttaa kaiken.” ja ”Teknologia haastaa
uudistuskykymme…mutta tarjoaa myös huikeita mahdollisuuksia.” Meidät on siis
haastettu. Kehittäminen tapa on muuttunut täysin. E voi enää suunnitella,
toteuttaa ja raportoida siinä muodossa, missä aiemmin. Maailma on liian nopea
sille. On ketterän kehittämisen ja kokeilukulttuurin aika. Foibekartanossa
toteutetaan visiota teknologiaa hyödyntäen. Ketterästi kokeillen.
Esimerkiksi palvelumuotoilun työkaluin, tai ihan omin.
Otetaan
siis kaikki mukaan kehittämään. Ketterästi tietenkin. Ja ei se mitään haittaa
vaikka välillä menisikin päin mäntyä! Kyllä sitä saa epäonnistua. Ja pitääkin.
Opetellaan sekin oikein hyvin. Ollaan epäonnistumisen mestareita! Niinhän myö
taidettiin sopia, että jokainen huutaa HEP! Kun epäonnistuu. VirtuaaliHEP!
Olisi aika hyvä, niin saan minäkin tietää. Yhden sain jo! :)